Moottoritie oli kuuma

Mulla on viime aikoina soinut päässä aika ahkeraan sanat "lähden maailmalle etsimään itseäni" Jotenkin osuvaa, sillä minulla on voimakkaasti sellainen fiilis, että tunnen itseni tuon 66 reissun jäljiltä jotenkin paremmin. Ehkä siihen osasyy on se, että olen ahkerasti vanhempiemme ja ystäviemme kanssa katsellut matkalla kuvailtuja videopätkiä joiden pääroolissa olen MINÄ! Niistä olen nähnyt itseni monelta kantilta eri tilanteissa ja oppinut ymmärtämään, että tuollainen minä nyt sitten olen, noin minä puhun asioista ja kommentoin juttuja. Minun isot silmäni ilmehtivät voimakkaasti ja niitä sielun peilejä katsellessa ei todellakaan jää epäselväksi mitä ajattelen ja miltä minusta tuntuu.
Ja jotenkin niistä videoista on vain tullut sellainen voimakas hyväksymisen tunne ja olo, että ei hassumpi tyyppi.. kivaa olla minä :) 

Että ei se pötypuhetta ole, kun ihmiset sanovat lähtevänsä maailmalle etsimään itseään. Minä löysin itseni tuon videon avulla. En tiedä miten se "löytäminen" olisi tapahtunut ilman teknologiaa. Mutta kaippa itsensä voi löytää, oppia tuntemaan ja hyväksyä sellaisena kuin on monin eri tavoin.

Ja näin ollen minusta tuntuu, että olen valmiimpi kuin koskaan aloittamaan avioelämän! 

KYLLÄ!

Me menimme Las Vegasissa naimisiin! <3 

Kannatti odottaa avioitumista 10 vuotta ja tehdä se omalla tyylillä. Olemme löytäneet paikkamme parisuhteessa ja oppineet olemaan yhtä ja perhe, nyt myös paperilla. Kun arvostaa itseään, pystyy arvostamaan myös toista. Ja niin edelleen liibalaaba :D 
Hei, mä oon vaimo! Ja minusta tuntuu, että olen hyvä sellainen.

Nii.. "kun sen löydän tuon sen sulle lahjaksi" Eipä mulla muuta huomenlahjaa ollutkaan :D